Olimme mukana tämän vuoden Sairaanhoitajapäivillä! Suomen suurin hoitotyön täydennyskoulutus- ja näyttelytapahtuma järjestettiin jokunen viikko sitten Helsingin messukeskuksessa ja se kokosi yhteen laajan joukun sairaanhoitajia, opiskelijoita ja esihenkilöitä hoitotyön eri aloilta ja työyksiköistä. Osallistuimme sekä messupuolelle, jossa olimme esittelemässä meidän tapaamme työskennellä digitaalisesti hyvinvointialueiden ensilinjassa. Lisäksi mukanamme oli reipas joukku sairaanhoitajiamme vahvistamassa osaamistaan koulutuspäivillä. Tässä heidän antinsa päivien sisällöstä!
Erilaisista kulttuureista tulevien potilaiden kohtaaminen on yhä ajankohtaisempaa, ja tämän vuoksi on tärkeää oppia ymmärtämään, miten kulttuurierot voivat vaikuttaa potilastyöhön. Saynur Soramies korosti luennollaan, kuinka kulttuuriset tavat ja normit voivat näkyä hoitotilanteissa esimerkiksi siten, että joissakin kulttuureissa mies ei voi ottaa naiselta ohjeita vastaan, tai nainen ei voi puhua miehen läsnä ollessa arkaluontoisista asioista. Tämä saattaa vaikuttaa potilaan oirekuvan ilmituloon ja hoidon onnistumiseen.
Luennolla korostettiin, että potilaan kohtaamisessa on tärkeää käyttää selkeää ja yksinkertaista kieltä, jotta väärinymmärryksiltä vältytään. Esimerkiksi, kun ohjeistetaan paastoamista ennen verikoetta, tulisi käyttää suoraa kieltä: "älä syö tai juo", sen sijaan että käyttäisi mahdollisesti monitulkintaisia ilmauksia. Pienillä, mutta tarkasti harkituilla viestintätavoilla voidaan lisätä potilaan turvallisuuden tunnetta ja varmistaa, että hoito-ohjeet ymmärretään oikein.
Työpaikan ulkopuolelle sulkeminen, eli ostrakismi, on ilmiö, joka voi vaikuttaa merkittävästi työyhteisön hyvinvointiin ja yksilön jaksamiseen. Sirpa Manninen toi luennollaan esille, että ostrakismi ei ole sama asia kuin perinteinen työpaikkakiusaaminen; se on usein hiljaista, tahatonta ja vaikeasti havaittavaa, mutta sen vaikutukset voivat olla hyvin syviä.
Erityisesti uudet työntekijät tai eri tavalla käyttäytyvät henkilöt voivat kokea ostrakismia. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, ettei uusia työntekijöitä tervehditä tai oteta mukaan keskusteluihin. Jokaisen tulisi olla tietoinen tästä ilmiöstä ja pyrkiä omalla toiminnallaan varmistamaan, että kaikki tuntevat itsensä hyväksytyiksi ja osaksi yhteisöä. Pienetkin teot, kuten tervehtiminen ja huomioiminen, voivat olla avainasemassa työpaikan positiivisen ilmapiirin luomisessa ja ylläpitämisessä.
Psykoterapeutti Maaret Kallion luento tarjosi käytännönläheisiä vinkkejä sairaanhoitajan arkeen. Hän muistutti "MMM"-periaatteesta: millä mielellä mietin. Tämä periaate kannustaa tarkistamaan omat perustarpeet, kuten unen, ravinnon ja levon, ennen kuin tekee johtopäätöksiä omasta mielialastaan ja jaksamisestaan. Tämä yksinkertainen muistutus voi auttaa pitämään huolta omasta hyvinvoinnista ja varmistamaan, että jaksamme kohdata potilaat ja kollegat parhaalla mahdollisella tavalla.
Digitalisaatio on muuttanut terveydenhuoltoa merkittävästi, ja paneelikeskustelussa käsiteltiin sekä sen haasteita että mahdollisuuksia. Digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden parantaa palveluiden saatavuutta erityisesti syrjäisillä alueilla, ja se madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon arkaluontoisissa asioissa.
Keskustelussa korostettiin, että asenteella on merkitystä – oikealla opastuksella ja ohjauksella voidaan auttaa niin potilaita kuin henkilökuntaa hyödyntämään digipalveluita tehokkaasti. Vaikka ennakkoluuloja esiintyy, digitalisaatio on väline, joka voi parantaa terveyspalvelujen saatavuutta ja laatua merkittävästi.
Vuoden työyhteisönä palkitun Pihlajalinnan esimerkki korosti tiimityön, arvostuksen ja yhteistyön merkitystä. Heidän avainviestinsä oli, että työntekijöille tulee antaa aikaa osallistua kehittämistyöhön ja luoda ilmapiiri, jossa kaikki tuntevat itsensä arvostetuiksi. Tämä vahvistaa yhteishenkeä ja parantaa työhyvinvointia. Kun jokaisella on mahdollisuus osallistua, koko yhteisö hyötyy ja kehittyy.
Ensihoidossa työympäristö on usein ennalta arvaamaton, mutta oma käyttäytyminen on hallinnassamme. Nahkamäki ja Kettunen korostivat luennollaan, että aktiivinen harjoittelu, toistot ja vakioidut toimintatavat ovat avainasemassa turvallisen työympäristön luomisessa.
He muistuttivat, että ensikontakti terveydenhuoltoon voi olla potilaalle ratkaisevan tärkeä kokemus, ja siksi jokainen asiakas tulisi kohdata ystävällisesti ja aidosti kuunnellen. Jos ensikohtaaminen on negatiivinen, se voi heijastua koko terveydenhuollon palveluihin ja siihen, miten asiakas suhtautuu tulevaisuudessa avun hakemiseen. Oikealla asenteella voimme varmistaa, että olemme ensimmäinen ja luotettava lenkki avun ketjussa – olipa kyseessä hätätilanne tai arkaluontoinen kysymys.
Kiitos Mari, Miia, Jonna, Tanja, Jenni, Mona, Otto, Minna, Charlotta ja Satu hyvistä huomioista ja muistiinpanoista Sairaanhoitajapäivien osalta!